"Olen hoikka, mutta minulla on korkea kolesteroli"

Monelle korkea kolesteroli tuntuu epäloogiselta, jos paino on normaali, vyötärö hoikka ja elämäntavat näyttävät olevan kunnossa. Yleinen käsitys on, että korkea kolesteroli liittyy ylipainoon, runsaaseen rasvan syöntiin ja vähäiseen liikuntaan. Todellisuudessa tämä on vain yksi osa kokonaisuutta.

Korkea kolesteroli ei läheskään aina liity ylipainoon.

Se voi liittyä siihen – mutta hyvin usein taustalla on aivan muita, vähemmän tunnettuja tekijöitä.

Kolesteroli ei ole vain ruokavaliosta tuleva rasva, vaan elintärkeä molekyyli, jota keho tuottaa pääosin itse maksassa. Sen pitoisuuteen vaikuttavat muun muassa:

• maksan toiminta

• hormonit

• insuliiniherkkyys

• tulehdustila

• energiatasapaino

• rasvan ja hiilihydraattien laatu ruokavaliossa

Siksi kolesteroli kertoo usein enemmän kehon sisäisestä tilasta kuin siitä, miltä ihminen näyttää ulospäin.

Perinnöllisyys vaikuttaa kolesteroliin, mutta sen merkitys on useimmilla selvästi pienempi kuin ihmiset itse olettavat. Suurimmalla osalla väestöstä voi olla jonkinasteinen perinnöllinen taipumus hieman korkeampaan LDL-kolesteroliin, mutta tämä selittää usein vain pienen osan kokonaisuudesta.

Todellinen perinnöllinen kolesterolisairaus (familiaalinen hyperkolesterolemia) on harvinainen. Useimmissa tapauksissa perimä luo korkeintaan lähtötason, jonka päälle elämäntavat, hormonit ja aineenvaihdunnan tila rakentavat lopullisen tuloksen.

Tärkeää on ymmärtää tämä:
perinnöllinen alttius ei ole syy olla tekemättä töitä kolesterolin alentamiseksi.
Päinvastoin – juuri silloin elintavoilla on usein erityisen suuri merkitys.

Insuliiniresistenssi ei ole vain ylipainoisten ongelma. Hoikalla ihmisellä se voi kehittyä huomaamatta, ja se vaikuttaa suoraan maksan rasva-aineenvaihduntaan ja kolesterolitasoihin.

Hoikallakin insuliiniresistenssiä voivat edistää:

• vähäinen lihasmassa ja voimaharjoittelun puute

• runsas sokerin ja prosessoitujen hiilihydraattien saanti

• runsas tyydyttyneen rasvan saanti suhteessa pehmeisiin rasvoihin

• stressi ja univaje

Kun insuliini ei toimi optimaalisesti, maksa alkaa tuottaa enemmän VLDL-hiukkasia ja LDL-kolesterolia, vaikka paino olisi normaali.

Sisäelinrasva tarkoittaa rasvaa, joka kertyy vatsaonteloon elinten ympärille. Se on erittäin yleistä, myös hoikilla ihmisillä, ja usein täysin näkymätöntä.

Sisäelinrasvan yleisimpiä syitä ovat:

• vähäinen lihaskunto ja istumapainotteinen arki

• pitkäaikainen stressi

• huono uni

• toistuvat verensokerin heilahtelut

• yksipuolinen ruokavalio

Sisäelinrasva on metabolisesti aktiivista: se lisää tulehdusta ja heikentää maksan toimintaa, mikä voi näkyä kohonneena LDL-kolesterolina, vaikka ulkoinen olemus olisi hoikka.

Matala-asteinen eli hiljainen tulehdus on nykyään erittäin yleistä, ja juuri siksi myös ongelmallista. Se ei aiheuta selkeitä kipuja tai akuutteja oireita, mutta vaikuttaa jatkuvasti aineenvaihduntaan ja kolesterolitasoihin.

Tulehdus voi heikentää LDL-reseptorien toimintaa ja lisätä maksan kolesterolisynteesiä.

Merkkejä siitä, että elimistössä voi olla kroonista tulehdusta, ovat esimerkiksi:

• jatkuva väsymys

• palautumisen heikkous

• aivosumu

• toistuvat lihas- tai nivelvaivat

• herkkä sairastelu

• epämääräiset vatsavaivat

Koska tulehdus on usein “hiljaista”, moni ei yhdistä sitä kolesteroliin – vaikka yhteys on vahva.

Yllättävää kyllä, korkean kolesterolin taustalla voi olla myös pitkään jatkunut energiavaje. Tämä nähdään erityisesti naisilla, aktiiviliikkujilla ja urheilijoilla.

Kun keho on pitkään aliravitsemustilassa suhteessa kulutukseen, aineenvaihdunta siirtyy säästötilaan. Maksa lisää kolesterolisynteesiä ja vähentää LDL-hiukkasten poistonopeutta verenkierrosta. Samalla hormonitoiminta muuttuu, mikä vahvistaa tätä vaikutusta.

Kliinisesti tämä näkyy toisinaan tilanteissa, joissa naisurheilijalla todetaan korkea LDL-kolesteroli, vaikka:

• paino on normaali tai matala

• rasvaprosentti alhainen

• perinnöllistä kolesterolihäiriötä ei ole

Kolesteroli ei tällöin ole sairauden merkki, vaan kehon sopeutumisreaktio. Kun energiansaanti normalisoidaan ja palautuminen paranee, myös kolesteroliarvot voivat korjaantua.

Liian vähärasvainen ruokavalio voi paradoksaalisesti nostaa LDL-kolesterolia. Kun rasvaa saadaan liian vähän, maksa kompensoi tilannetta lisäämällä omaa kolesterolisynteesiään ja sappihappikierto voi häiriintyä.

Sen sijaan runsas pehmeiden rasvojen saanti:

• tukee maksan rasva-aineenvaihduntaa

• parantaa LDL-reseptorien toimintaa

• edistää kolesterolin poistumista verenkierrosta

• tukee hormonitoimintaa ja solukalvojen terveyttä

Pehmeitä rasvoja saadaan esimerkiksi:

• oliiviöljystä

• pähkinöistä ja siemenistä

• avokadosta

• rasvaisesta kalasta

Kolesterolin kannalta kysymys ei ole rasvan määrästä, vaan rasvan laadusta.

Korkea kolesteroli ei useimmiten ole irrallinen ilmiö, vaan osa laajempaa aineenvaihdunnallista kokonaisuutta. 

Taustalla on usein yksi tai useampi toisiinsa kietoutunut tekijä: insuliiniresistenssi, sisäelinrasva, hiljainen tulehdus, maksan aineenvaihduntahäiriö, kohonneet triglyseridit, suoliston epätasapaino sekä stressin nostamat korkeat kortisolitasot. Nämä tekijät eivät toimi erillään, vaan vahvistavat toisiaan muodostaen noidankehän, jossa maksan kolesterolisynteesi kiihtyy ja LDL-kolesterolin poistuminen verenkierrosta heikkenee.

Esimerkiksi insuliiniresistenssi lisää maksan triglyseridituotantoa ja rasvoittumista, mikä heikentää kolesterolin käsittelyä. Sisäelinrasva ja hiljainen tulehdus puolestaan ylläpitävät tätä tilaa jatkuvalla tulehdusviestinnällä. Suoliston huono kunto voi lisätä tulehdusta ja häiritä sappihappikiertoa, ja pitkittynyt stressi korkeiden kortisolitasojen kautta ohjaa aineenvaihduntaa varastoivaan suuntaan. Lopputuloksena kolesteroli nousee, vaikka yksittäinen osa-alue näyttäisi olevan kunnossa.

Hyvä uutinen on se, että koko tätä vyyhtiä on mahdollista ratkoa elintapamuutoksilla. Kun kehoa tuetaan kokonaisuutena, myös kolesteroli reagoi usein myönteisesti – ilman että keskitytään vain yhteen numeroon laboratoriopaperissa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että seuraavat asiat laitetaan kuntoon:

• Verensokerin ja insuliiniherkkyyden tukeminen
  – säännöllinen ateriarytmi, vähemmän sokeria ja prosessoituja hiilihydraatteja, riittävästi proteiinia

• Sisäelinrasvan vähentäminen
  – voimaharjoittelu, arkiliikunta ja riittävä energiansaanti suhteessa kulutukseen

• Tulehduksen hillitseminen
  – kasvispainotteinen ruokavalio, riittävä kuitu, pehmeät rasvat ja palautuminen

• Maksan aineenvaihdunnan tukeminen
  – alkoholin vähentäminen, painopiste ruoan laadussa, ei jatkuvaa energiavajetta

• Triglyseridien hallinta
  – verensokeripiikkien tasaaminen, liikunta ja rasvan laadun parantaminen

• Suoliston kunnon vahvistaminen
  – prebioottinen kuitu, monipuolinen ruokavalio ja tarvittaessa probiootit

• Stressin ja kortisolin rauhoittaminen
  – riittävä uni, palautuminen, kuormituksen ja levon tasapaino

Kun nämä palaset loksahtavat paikoilleen, keho siirtyy vähitellen pois säästö- ja stressitilasta kohti tasapainoa. Tällöin kolesteroli ei enää ole irrallinen ongelma, vaan yksi mittari muiden joukossa – ja usein myös yksi ensimmäisistä, joka alkaa kertoa muutoksen oikeasta suunnasta.